VW 1200 Sedan vm '64, "Immu"
Immu, kesä 2009
Kuopio, 2009

Historia

Auton on ostanut uutena naishenkilö, joka on omistanut auton 2000 luvun vaihteeseen asti. Loppuajasta autolla oli ajanut kyseisen naishenkilön poika, mutta kytkimen hajottua auto oli jäänyt seisomaan. Seuraavaksi auton osti VW-harrastaja Jaakko Salovaara. Hän kunnosti autoa, mutta ajan- ja tilanpuutteen vuoksi joutui luopumaan autosta. Auto siirtyi Helsinkiin, Jyri Erämaalle. Pitkään auto ei kerennyt Jyrillä olemaan, sen haki Helsingistä pois Jarpo Vesala. Auto oli tässä vaiheessa ajokunnossa, mutta ilmeisestikään ei katsastettuna. Jarpon ajaessa Anjalankoskelle leikkasi siitä moottori. Syyksi paljastui puhallinkopasta löytynyt rätti! Näinköhän menetimme Matching numbers -motin?
Jarpo vaihtoi autoon peruskunnostetun 1200 moottorin, mutta ajanpuutteen vuoksi ei ikinä saanut moottoria käymään kunnolla.

Huomasimme auton myynti-ilmoituksen Suomen Volkkariyhdistyksen keskustelupalstalla Sami Pekkarisen kanssa. "Haetaanko kimppa-autoksi rottakupla Anjalankoskelta?" "- No perhana, haetaan". Saman viikon sunnuntaina traileri Passatin perään ja Kuopiosta kohti Anjalankoskea. Volkkari ristittiin heti Immuksi rekisterikilven perusteella. Näin olimme siirtyneet paksutolppakuplan omistajiksi.

kuva kuva kuva kuva kuva




Syksy/Talvi 2004

Immu vietiin trailerilla ensin Karttulaan Antikaisen pajalle jossa siitä oli tarkoitus hitsata pienet reiät alustasta kuntoon: autonosturilla homma olisi ollut helppo. Hitsari lähti kuitenkin yllättäen Saksaan ja auto jäi pihaan seisomaan. Sormien pyörittely ei tuntunut kiinnostavalta ajatukselta, joten päätimme hakea auton Kuopioon. Traileri oli palautettu omistajalleen jo ajat sitten, jouduimme turvautumaan hinausköyteen.
Jarrujen kunto autossa oli mitä oli. Yksi rumpu oli ajettu joskus niin kuumaksi, että sisuskaluista ei ollut enää yhtään mitään ehjää jäljellä. Kuumentuneen jarrun jarruletku tulpattiin pultilla umpeen. Toisen takajarrun letku oli ehjä, mutta jarruputki uupui. Ei hätää - lukkopihdit jarruletkuun. Onneksi autossa on turvalliset 1-piirijarrut: yhden kohdan vuoto hävittää kaikista jarrusylintereistä paineet. Kahdella toimivalla jarrulla kohti Kuopiota, ihme kyllä ehjänä päästiin.

kuva kuva kuva

Tuli Talvi. Immu oli kerennyt tässä välissä käydä vielä uudelleen Karttulassa ja tällä kertaa saatiinkin pohja hitsattua ja massattua. Uudet jarruosat olivat kiinni ja autoa oli muutenkin ehostettu. Moottorin toimivuutta saatiin edistettyä vaihtamalla kaasutin 6V malliin: ainoa syy miksi kone "ei toiminut". Lisäksi etuakseliston väljä olka-akseli korjattiin prässäyttämällä siihen uusi olkatappi ja etuakselistoon hitsattiin korkeudensäätöpalat. Palat laitettiin tarkoituksella niin, ettei autoa enää saa säädettyä täysin normaalikorkeuteen. Entistä alemmaksi kylläkin. 6V bensalämmitin hankittiin laatikkoon odottamaan asennusta.

kuva kuva kuva kuva kuva kuva




Talvi 2004/2005

Ruma sisäverhoilu, tai sen puute, alkoi pistämään silmää. Penkeille annettiin pesuhoitoa ja materiaalipuljusta hankittiin metritavarana uutta kangasta korin verhoiluun. Muotit otettiin olemassa olevista paloista ja osan joutui leikkaamaan puoliksi arpomalla. Muutaman (kymmenen?) erehdyksen ja yrityksen kautta verhoilusta saatiin hintaansa nähden hyvä. Sami ainakin uhosi, että on viimeinen kerta kun näitä ruvetaan itse leikkaamaan. Saa nähdä.

Auto katsastettiin tammikuussa ja leima tuli heti toisella yrittämällä. Lieneekö ensimmäisen hylkäyksen takana olleet tilastolliset syyt, koska oven alareunaan liimattu väliaikainen peltipala kelpasi ruostekorjauksesta? Mitään pysyvää korjausta ei peltipintojen aitoon ruosteeseen tehdä, se oli päätetty jo aiemmin! Ruoste on kaunista.

"Autosähköasentaja" Pekkarisen kunnostama bensalämmitin asennettiin autoon. Sami P. ja Jani Antikainen kävivätkin testaamassa laitteen "paitahihaisillaan" 600km testilenkillä Kuhmon "Aircool" -talvileirillä. Koska oli tullut ajettua vain lyhyttä ajoa, niin tämä oli Immun varsinainen neitsyt-matka. Ongelmia ilmeni: kunnes pikitie alkoi jäätyä alta, kävivät ajo-ominaisuudet hengenvaarallisiksi! Sekä etu- että takapää halusivat mennä aivan eri polkujaan. Nopeus laski jäisellä tiellä kävelyvauhdiksi ja pikaisen tekniikkakatsauksen tuloksena päätimme säätää taka-akselin aurausta. Sama tehtiin vielä seuraavana päivänä etuakselillekin.

Tulomatkalla moottori alkoi pätkiä ja pahasti. Juuri ja juuri wanhus jaksoi kotia asti. Käyntiongelmia selvitellessä löytyi ainoasta vaihtamattomasta bensaletkusta mm. havunneulasia ja bensapumpusta ruostesiruja! Uusi letku, pumpun puhdistus ja taas mentiin!

kuva kuva kuva kuva kuva
kuva kuva kuva kuva




Kevät/Kesä 2005

Matkahuolto toi Flat4:n valmistamat BRM jälkituotantovanteet. Harrastaja eteläsuomesta oli tuonut vanteet 1998 Amerikasta, mutta projektiauton myytyään vanteet olivat jääneet käyttämättömänä kaappiin. Vanteethan ovat 5" leveät. Eteen kumivalinnaksi tuli 145/65 ja taakse 185/60. Huhtikuun ensimmäisenä päivänä tuntui kesä jo niin läheiseltä, että vanteet oli pakko saada alle.

kuva kuva kuva

Kevään ensimmäinen reissu tehtiin VW Open tapahtumaan Kiikalan lentokentälle. Yöpymispaikkana meillä oli Lohjalaisen Mikael Johnssonin huvialue. Matkalla Kuopiosta Lohjalle huomasimme auton alla reippaanlaisen öljyvuodon. Perusolettamus oli, että kyseessä on vanhan moottorin ominaisuus, öljynvaihtokin oli juuri tehty. Epäilykset heräsivät kun ylämäessä kuski huomasi pientä luistamista kytkimessä ja öljyn haistelu kertoikin: vaihteistoöljyä. Kytkinakselin stefa oli parhaat päivänsä nähnyt. Matkalla tapasimme sopivasti Valtosen Petterin, joka sai hankittua meille vartissa uuden stefan. Vaihtohan edellyttää moottorin irroittamista, joten oli kovassa harkinnassa ruvetaanko stefaa vaihtamaan. Jottei matkasta olisi tullut tylsä, huonon akun takia auto työnnettiin joka pysäyksellä käyntiin ja painesäiliöllä varustettu pissapoikajärjestelmä päätti hajota. Ihmetys oli suuri kun kojelaudan joka reiästä alkoi tulla vettä paineella.

Perille päästiin, VW Open oli hyvä ja tapahtuman jälkeisenä iltana lisäsimme Lohjalla autoon lisää vaihteistoöljyä. Stefa päätettiin vaihtaa vasta kotona. Vaihteistoöljyn lisäykseen saimmekin rakentavia neuvoja "DWL":ksi itseään kutsuvalta mobilistiryhmältä. Heidän museoautoonsa oli kertynyt niin vähän kilometrejä, että olivat katsoneet parhaimmaksi tuoda auton trailerilla tähänkin tapahtumaan.

kuva kuva

Takaisin Kuopiossa. Koska olimme luvanneet pystyttää Suomen Volkkariyhdistyksen osaston "Retkeilyajot" -tapahtumaan Kuopio-halliin, sai teknisten murheiden korjaus odottaa. Somistusassistentti Pekkarinen kyhäsikin auton ylle oivan tukkimies -lookin. BRM:t vaihdettiin peltivanteisiin, mobilistit olisivat vielä säikähtäneet. Taisivat säikähtää silti.

kuva kuva kuva

Näyttely oli nähty ja mobilistien haukut kuunneltu. Moottori irti, kytkinlevyn, paineasetelman ja stefan vaihto. Samalla päätimme selvittää moottoria alusta alkaen vaivanneen nakutuksen syyn. Kannet ja sylinteriputket irti. Tässä vaiheessa huomasimme yhden männän olevan väärin päin! Kuplan vakiomäntien laittaminenhan ei mitään suurta asiantuntemusta vaadi, männän päällä kun on nuoli joka vain laitetaan osoittamaan vauhtipyörään päin. Jopas tuli hiljainen kone.

Samalla huomattiin, että kytkinasetelmasta puuttui painelaakeria vasten tuleva prikka. Tämä taas selitti kytkinvaijerista löytyneen viritelmän, jolla vaijeria ikäänkuin ylikiristettiin. Jokatapauksessa nyt kytkin pelasi kuten on pitikin.

Seuraavaksi Mikkeliin OldTimer run -tapahtumaan. Mitään kummempia muutoksia autoon ei viime aikoina oltu tehty. BRM:t takaisin alle ja ulkokuosin hiomista. Joku satunnainen ohikulkija kommentoi autosta: "Tästä kuplasta on kyllä jouset ihan lopussa!!".

kuva kuva kuva kuva

Meille kesän viimeinen tapahtuma Bug in Finn #23 järjestettiin Himoksella keski-Suomessa. Reissu meni tekniikan puolesta yllätys yllätys täysin nappiin, ei mitään murheita. Heinäkuu kun oli, oli auto somistettu heinänkorjuuheeballa. Madalluskisassa tuli kovasti takkiin. "Katsotaanpa sitten ensi vuonna". Kiitos Volkkariyhdistykselle tapahtuman järjestämisestä.

kuva kuva




Kevät/Kesä 2006

kuva

Auto haettiin keväällä vielä lumien aikaan talvisäilöstä puun alta. Ensimmäinen teko oli vaihtaa kesärenkaat ja tiputtaa auto nippa nappa Kuopion standardit täyttävään ajokorkeuteen. Tätä helpottaaksemme hankimme säädettävät takalatat. Kuvassa latoista uupuu säätöpultti, eli latat ovat "matalimmassa" asennossa. Pukeilta tiputuksen jälkeen latat makasivat täysin metallia vasten, eli siispä tulevaisuudessa teemme lattoihin lovetukset ja laitoimme säätöpultit suosiolla takaisin.

kuva kuva

BRM:t vaihtuivat peltivanteisiin, edessä ihan alkuperäiset ja takana levitetyt 8 tuumaan. Päälle lyötiin 15" irtovalkosivut, jotka kuitenkin loppupeleissä osoittautuivat susiratkaisuksi. Järkevästi istuakseen ne vaativat sopivan rengastuksen, eikä meillä asiaa yhtään edesauttanut takavanteiden kiero ulkoreuna. "TSIP TSIP TSIP" -rengasäänet alkoivat häiritä, joten valkosivut saivat lähteä.

Oikein muuta sanomista ei tältä kaudelta olekaan, koitetaan petrata ensi vuonna!




Talvi 2007

kuva kuva kuva

Sami ja Eetu (Ryynänen) kävivät Immulla Mäkistartti-talvitapahtumassa Tahkolla. Ohjelmassa oli mökkielämää ja jäärata-ajoa järven jäällä. 20-asteen yöpakkanen tietysti jäykisti akun ja vanhan startin, joten lauantaina ennen jäärataa mäkistarttaamista päästiin kokeilemaan ihan käytännössä. Muuten auto toimi reissun vallan ongelmitta.

Ison ratin ja tiheän ohjauksen "ansiosta" ei jäällä paljon lisälämmitintä saatika karvalakkia tarvinnut, kuuma tuli muutenkin. Taisipa Sami voittaa Immulla jäädriftauskilpailunkin...




Kevät/Kesä 2007

kuva kuva kuva

Painelaakeri rupesi ääntämään jo edellisenä syksynä ja kevään siirtoajoissa paineasetelmasta hajosi yksi lapa, joten päätimme ennen kesän ajokelejä vaihtaa molemmat. Kusti toi uuden Sachs Brazil 180mm paineasetelman, 80e hintaiseksi siis lähes ilmainen. Kuten kuva kertoo, ulkonäköero oli valtava. Käytännössä asetelma ei toiminutkaan niin kuin elokuvissa. Paikaltaan lähdettäessä/väännätettäessä asetelma täristää koko autoa aivan törkeästi, riippuen kytkinpolkimen asennosta. Ostimme samaan aikaan toiseen autoon samanlaisen asetelman, jossa toiminta on tismalleen samanlaista. Ei pysty kyllä suosittelemaan, tai sitten Brasilian paja on suoltanut ulos erän epäkuranttia tavaraa.

Jarrut olivat aina olleet "huonot", poljinta sai painaa syvälle ennen kuin mitään tapahtui. Koska lähes kaikki muut osat olivat jo vaihdettu, ainut järkevä syy kehnolle toiminnalle oli soikeat rummut - kenkiä ei voinut kehiä tarpeeksi lähelle rumpuja. Aircooled toimitti uudet rummut joka nurkkaan, jotka sitten ammattimaisesti (jep!) maalasimme ruiskulla. Nyt näkyi valoa tunnelin päässä, viimeinkin jarrut ottivat heti pinnasta ja toimivat tasaisesti nykimättä. Leimakonttorin insinöörikin oli mielissään.

Viime syksynä lataus rupesi temppuilemaan, hoidoksi hankittiin uusi 6 voltin lataussäädin Boschilta, niitä kun vielä sattuu saamaan. Lataus toimi aikansa, mutta kevään testiajoissa latausvalo taas hyppäsi palamaan. Pohdinnan jälkeen alkoi näyttää siltä, että vika olikin laturissa eikä säätimessä. Lataus heräsi henkiin toviksi tuolla säätimen vaihdolla vain sen takia, että uusi säädi on aina uusi säädin ja toimii täsmällisemmin vähän huonommankin laturin kanssa. Latureita vaihdeltiin ees-taas, kunnes Mikko päätti kunnostaa alkuperäisen laturin. Purku-putsaus-pintojen-hionta-uudet hiilet-kasaus -operaatio tuotti tulosta. Jo laturin polarisoinnissa (käyttö akulla sähkömoottorina) huomasi herkän toiminnan ja niinpä laturi käytännössäkin toimi vallan mainiosti.

kuva kuva

Peltivanteille heitimme hyvästit ja ostimme vähän käytetyt MWS:n 5-spoke kromikopiot. Jonkun huhun mukaan aikanaan Suomen ensimmäinen kromattu sarja, tietystikään alkuperäisten omistajat eivät pidä näitä kopioita minään ;). Koko sarja on 5,5" leveä. Edessä rengastus 145/65-15, takana 195/85-15, toisessa kuvassa takana tuuman leveillä spacereilla. Takarengastus oli varsin passeli 1200 padalle ja tiheälle vaihteistolle, kaupunki- ja maantieajot sujuivat mallikkaasti (miten mallikkaasti ne nyt voi 1200:lla sujua).

Loppukesä menikin kruisaillessa.




Kevät 2008

Normaalilla etuakselistolla, säätöpaloilla ja reilulla madalluksella tulee muutamia ongelmia; erittäin kova etupään jousitus ja renkaiden hankaaminen lokasuojien ulkoreunoihin käännyttäessä. Lääke jousituksen kovuuteen on madaltavat olka-akselit. Nämä mahtiosat siirtävät olkatappia ylöspäin ilman, että jousitus tietää asiasta mitään. Kyseisten osien toteutuksesta johtuen olkatappi siirtyy pystysuunnan lisäksi myös ulospäin - aiheuttaen sen, että vanne/rengaspaketti on entistä ulompana! Ulkonäöllisesti ja käytännössä tämä on aivan kamala ratkaisu. Levennettyjen etulokasuojien kanssa ongelmaa ei olisi, eipä sovi tämän auton tyyliin.

kuva
Mädät alkuperäiset päädyt akselista pois ja laserilla leikatut tilalle.
kuva
2-komponenttimaalissa...
kuva
Uusi ja vanha akseli. Huomaa oleellisesti kapeammat iskaritolpat.
kuva
Säätöpalojen yläasento. Riittänee leimakonttorille?


Eli hankimme madallusolat ja teimme noin. 3" (eli 1,5" puoli) kavennetun etuakseliston. Kavennuksen määrä osui juuri nappiin, yhtään kapeampi ei olisi mahtunut iskaritornien kanssa ilman auton korin silpomista. Ulkopään laakerit korvattiin uretaanipuslilla. Vaikka uretaanipuslien kestävyydestä onkin ollut paljon puhetta, meidän ajomäärillä kestävät varmasti. Etuakselin säätöpalat asetettiin (arvioitiin) niin, että auton saa ylös katsastusta varten ja ala-asennossa tarvittaessa maahan kiinni. Raidetangoista joutui myös sipaisemaan pienet pätkät pois.

kuva
Ensimmäisiä koeajolenkkejä, Kuopion Automuseon pihassa.
kuva
Kuvassa mukana Eetu Ryynäsen T1 -65.
kuva
Kuopion Volkkariyhdistys ry:n autoja.


Varsin onnistunut muutos! Alaspäin laskuvaraa on enemmän, kuin haluaa säätää. Ja jousitus ei silti ole kivikova.

Muiden menojen takia auto meni vappuajojen jälkeen takaisin seisontaan. Sami taisi käydä kesällä Bug in Finn:ssä, mutta muuten autolla ei ajettu.




Kuvia vuodelta 2009

kuva
Sami ja lievä jumi.
kuva kuva
Kuopion satamassa Gust. Ranin kiinteistön takana...
kuva kuva
Taustalla Eetu Ryynäsen -65 ja Riku Tiaisen -70.
kuva
Etujousituksen testaus meneillään...
kuva

Eipä tehty muuta kuin kruisailtiin. Kuvista kiitos Riku Tiaiselle.




2018

Mikko osti puolet autosta pois Samilta (ilman draamaa :), eli tämä on tästä eteenpäin Mikon projekti. Päivityksiä tälle sivulle ei välttämättä enää tehdä. Pidän kuitenkin sivun linjoilla jos vaikka joku joskus eksyy lukemaan.




Mikko Peiponen & Sami Pekkarinen. Päivitetty viimeksi 23.2.2018